Lääkehoito hillitsee ja tuhoaa myeloomasoluja

Viime vuosina myelooman lääkehoito on kehittynyt nopeasti. Sen ansiosta myelooman oireita saadaan helpotettua entistä tehokkaammin. Samalla sairastuneiden elinaikaa on kyetty pidentämään.

Nykyään käytetään usean lääkkeen yhdistelmää, sillä erilaisilla myelooman hoitoon kehitetyillä lääkkeillä on erilaisia ominaisuuksia. Useimmin ensihoito muodostuu 2–3 lääkkeen yhdistelmästä. Lääkäri pyrkii valitsemaan potilaalle sopivimman yhdistelmän, jotta taudin eteneminen hidastuisi mahdollisimman tehokkaasti. Jos hoito ei tehoa tavoitellusti yhdellä lääkeyhdistelmällä, tilalle vaihdetaan toinen.

Hoito uusilla myeloomalääkkeillä on usein todellista täsmähoitoa. Lääkkeen vaikutus kohdistuu syövän erityisiin geeneihin, proteiineihin tai kudoksiin, jotka ovat olennaisia syövän kasvun ja selviytymisen kannalta. Tämäntyyppinen hoito estää syöpäsolujen kasvua ja leviämistä vahingoittamatta terveitä soluja. Modernien kohdennettujen lääkehoitojen kehittyminen jatkuu koko ajan.

Alla on listattu myelooman hoitoon kehitettyjä lääkeryhmiä.

Immunomodulatoriset lääkkeet (IMiD)

Suun kautta otettavia immunomodulatorisia lääkkeitä on alun perin käytetty muun muassa uni- ja rauhoittavina lääkkeinä, mutta ne ovat osoittautuneet tehokkaiksi myelooman hoidossa.

Immuunivastetta muuntavat lääkkeet

  • estävät kasvainsolujen kehittymistä
  • ehkäisevät verisuonten kasvamista kasvainten sisällä
  • stimuloivat immuunijärjestelmää tuhoamaan kasvainsoluja.

Tapa, jolla immunomodulatoriset lääkkeet vaikuttavat immuunijärjestelmään, ei ole täysin tiedossa.

Koska immunomodulatoriset lääkkeet voivat suurentaa veritulpan riskiä, ne annetaan usein yhdessä asetyylisalisyylihapon tai verenohennuslääkkeen kanssa. Immunomodulatoriset lääkkeet voivat aiheuttaa myös esimerkiksi verisolujen määrän vähenemistä, puutumis- ja pistelyoireita sekä väsymystä ja ummetusta.

Proteasomin estäjät

Syöpälääkkeet, joita kutsutaan proteasomin estäjiksi, ottavat kohteekseen solujen erityiset entsyymit – proteasomit. Proteasomin tehtävä on pilkkoa vialliset tai turhaksi käyneet proteiinit, mikä on tärkeää solujen jakautumisen kannalta.

Nimensä mukaisesti proteasomin estäjät pysäyttävät ”proteiinileikkurin”. Myeloomasoluille tämä muodostuu erityisen isoksi ongelmaksi, koska ne tuottavat paljon proteiineja. Kun proteasomi ei enää hajota myeloomasolujen proteiineja, ne kertyvät soluihin ja estävät jakaantumista. Tämä johtaa lopulta syöpäsolujen kuolemaan ja syövän kasvun hidastumiseen.

Proteasomin esto ehkäisee myös syövän hoitoon liittyvää vastustuskyvyn kehittymistä solunsalpaajia kohtaan.

Proteasomin estäjien yleisiä haittavaikutuksia ovat muun muassa pahoinvointi ja oksentelu, väsymys, ripuli, kuume sekä trombosytopenia eli verihiutaleiden liian vähäinen määrä veressä.

Kortisonit

Kortisonit ovat lääkkeitä, jotka tunnetaan tehokkaina tulehdusten hillitsijöinä. Eri kortisonityypeistä glukokortikoidit ovat usein käytettyjä lääkkeitä myelooman hoidossa.

Kortisonia annetaan isoina annoksina yhdessä muiden lääkkeiden kanssa. Jo pelkästään kortisoni tuhoaa myeloomasoluja, mutta sen vaikutus tehostuu vielä entisestään esimerkiksi solunsalpaajan kanssa annettuna.

Kortisonilääkkeiden käyttö voi aiheuttaa verensokeripitoisuuden suurenemista, painonnousua, univaikeuksia ja mielialan vaihtelua. Pitkään käytettynä kortisonit voivat suurentaa infektioriskiä ja heikentää luita.

Histonideasetylaasin (HDAC) estäjät

HDAC-estäjät ovat lääkkeitä, jotka estävät histonideasetylaaseiksi (HDAC) kutsuttujen entsyymien toiminnan. HDAC-estäjät voivat vaikuttaa siihen, mitkä geenit ovat aktiivisia solun sisällä, ja tavoitteena on aktivoida geenejä, jotka pysäyttävät syöpäsolujen kasvua.

Histonideasetylaasin estäjien yleisiä haittavaikutuksia ovat muun muassa ripuli, oksentelu, väsymys, ruokahaluttomuus, turvotus käsissä tai jaloissa sekä kuume ja heikkous.

Monoklonaaliset vasta-aineet

Monoklonaaliset vasta-aineet aktivoivat kehon immuunijärjestelmää puolustautumaan taudinaiheuttajaa vastaan. Myelooman hoitoon kehitetyt monoklonaaliset vasta-aineet sitoutuvat tiettyihin myeloomasolujen proteiineihin. Tämä aktivoi immuunijärjestelmän hyökkäykseen syöpäsoluja vastaan, jolloin myelooman eteneminen hidastuu.

Monoklonaalisiin vasta-aineisiin lukeutuvien lääkkeiden haittavaikutuksia voivat olla muun muassa kuume, hengitysvaikeudet, puristava tunne kurkussa, nuhan kaltaiset oireet, huimaus ja infektiot.

Mitä myeloomalääkitystä sinulle onkin määrätty, kerro aina lääkärillesi, jos siitä ilmenee jotain haittavaikutuksia tai uusia oireita. Kerro myös jo ennen lääkityksen alkamista mahdollisesta muusta lääkityksestäsi sekä käyttämistäsi lisäravinteista tai luontaistuotteista.