8.2.2019, Kysy lääkäriltä -palsta
Tilastokysymyksiä myeloomasta
Jos myeloomaan sairastuu noin 400 henkilöä vuodessa, niin monelleko tehdään kantasolusiirto omilla ja monelleko vierailla soluilla? Entä siirron jälkeen, moniko omilla kantasoluilla hoidettu potilas joutuu syömään estolääkkeitä? Mikä ratkaisee estolääkkeen tarpeen? Ja mikä on tilastollisesti elinaikaennuste estolääkkeen kera?
Lääkärin vastaus:
Kysyjän termi estolääkitys on moniselitteinen: sillä voidaan viitata vierailla kantasoluilla tehdyn siirron jälkeen käytettävään käänteishyljinnän estolääkitykseen tai itse myelooman jatkohoitoa (tai ylläpitohoitoa) siirron jälkeen. Pyrin vastamaan molempiin.
Suomessa todetaan vuosittain n. 400 uutta myeloomatapausta. Potilaiden keskimääräinen sairastumisikä on 65–70 vuotta, joten sairastuessaan potilaat ovat usein iäkkäitä ja heillä on monia muitakin sairauksia.
Käytännössä parantavaa hoitoa myeloomaan ei toistaiseksi ole. Ainoan mahdollisuuden tähän tarjoaa kantasolusiirto terveeltä luovuttajalta, mutta tämä hoitomuoto tulee haittavaikutusten vuoksi kyseeseen vain hyvin pienellä osalla potilaita. Näitä siirtoja tehdään Suomessa noin luokkaa 10 potilaalle/vuosi. Kaikki toiselta henkilöltä kantasolusiirron saaneet potilaat tarvitsevat lääkitystä siihen, ettei siirre hylji saajaansa (käänteishyljintä), mutta tätä lääkitystä yleensä tarvitaan vain noin vuosi siirrosta. Viiden vuoden kuluttua kantasolusiirron saaneista potilaista on elossa 32–54 %. Elossaoloennuste riippuu paitsi tautitilanteesta ennen siirtoa, myös siihen käytetystä esihoidosta.
Myelooman hoitona voidaan myös käyttää niin sanottua intensiivihoitoa, josta potilas toipuu omien kantasolujen avulla. Tällöin potilas ei tarvitse käänteishyljinnän estolääkitystä lainkaan. Intensiivihoitoja tehdään kaikissa yliopistosairaaloissa, ja se pyritään tekemään kaikille alle 65–70 vuotiaille potilaille, ellei potilaan muu kunto sitä estä. Tämä hoitomuoto ei myöskään paranna myeloomaa, mutta antaa paremman ja pidemmän hoitovasteen kuin tavanomaisemmat hoitomuodot. Jo parisen vuotta on omilla kantasoluilla tuetun intensiivihoidon jälkeen annettu vasteen parantamiseksi mahdollisesti lisää myeloomahoitoa ja lopuksi kevyttä ns. ylläpitohoitoa. Tällä pyritään parantamaan vasteen syvyyttä ja siirtämään taudin uusiutumista ja siten pidentämään potilaan elinaikaa. Edelleenkin myelooma jossain vaiheessa uusiutuu käytännössä kaikilla, jolloin tarvitaan varsinaisia myeloomahoitoja uudelleen.
Myeloomapotilaiden elinikä on pitkään ollut keskimäärin luokkaa 4–5 vuotta diagnoosista. Se on selvästi noussut viime 20 vuoden aikana, ja katsotaan olevan vähintään 6–8 vuotta ja todennäköisesti jo nyt pidempi, uusien hoitomuotojen ansiosta.
FI/ONC/0219/0005