Mikä on myelooma?

Multippeli myelooma on luuytimen syöpäsairaus. Se syntyy, kun jotkin plasmasolut muuttuvat pahanlaatuisiksi ja alkavat lisääntyä luiden ytimessä sijaitsevassa verta muodostava solukossa – luuytimessä. Myeloomaa kutsutaan myös plasmasolusyöväksi. Myelooma lukeutuu verisyöpiin ja on niistä lymfooman jälkeen toiseksi yleisin. Suomessa myeloomaa ja muita plasmasolutauteja todetaan vuosittain noin 400 uudella potilaalla. Myeloomaa esiintyy erityisesti iäkkäämmillä, sairastuneiden keski-ikä on 70 vuotta. Alle 40-vuotiailla myelooma on harvinainen. Miehet sairastuvat myeloomaan hieman yleisemmin kuin naiset.

Siirry seuraaviin aiheisiin:

Epäily ja oireilu

  • Myelooma kehittyy hitaasti, yleensä vuosien kuluessa ja se voi pysyä pitkään rauhallisena ja täysin oireettomana.
  • Joskus myelooma löytyy sattumalta oireettomalta henkilöltä, kun selvitellään muun syyn takia otettujen verikokeiden poikkeavia löydöksiä. Tällaisia verikoelöydöksiä voivat olla matala hemoglobiini eli anemia, munuaisten vajaatoiminta tai korkea lasko.
  • Pidemmälle edennyt myelooma ilmenee eri tavoilla. Yleisimmin oireena on selkäsärky, joka johtuu myelooman leviämisestä luustoon. Myelooma voi aiheuttaa myös murtumia ja luun haurastumista, tavallisimmin selkänikamiin, kylkiluihin, kalloon, lantioon ja raajojen pitkiin luihin. Yleisoireena myelooma aiheuttaa tavallisesti voimakasta väsymystä. Usein väsymyksen taustalla on anemia, munuaisten vajaatoiminta tai veren suurentunut kalsiumpitoisuus (hyperkalsemia).

Diagnoosi

  • Myelooman toteamiseksi tarvitaan veri- ja virtsakokeita, kuvantamistutkimuksia sekä luuydinnäyte. Myeloomaan sairastuneiden verestä tai virtsasta löytyy lähes aina niin sanottua paraproteiinia (M-komponentti), joka on pahanlaatuisten plasmasolujen tuottamaa poikkeavaa valkuaisainetta. Röntgenkuvauksilla haetaan mahdollisia luustomuutoksia. Luuydinnäytteellä voidaan varmistaa myeloomadiagnoosi.
  • Diagnoosivaiheessa arvioidaan ns. ennustetekijöiden avulla, onko kyseessä huonon vai hyvän ennusteen tauti. Verinäytteistä selviävien pitoisuuksien lisäksi siihen vaikuttavat myös taudin määrä eli kuinka paljon myeloomasoluja on. Laajemmat tutkimukset tehdään vasta, kun myelooma aiheuttaa oireita ja hoidon aloittaminen on ajankohtaista.

Hoito

  • Periaate hoidon aloituksessa on, että vasta kun myelooma aiheuttaa potilaalle oireita, on syytä aloittaa lääkehoito.
  • Oireetonta myeloomaa ei hoideta, koska oireita helpottavista lääkkeistä ei ole välttämättä hyötyä. Liian varhain aloitettu hoito voi myös aiheuttaa potilaalle haittavaikutuksia eikä se pidennä elinikää.
  • Hoito aloitetaan, mikäli potilaalla on anemiaa, oireisia luustomuutoksia, munuaisten vajaatoimintaa tai muita myelooman aiheuttamia oireita. Lääkäri arvioi hoitoa aloittaessaan, millainen hoito on paras mahdollinen kunkin potilaan tapauksessa.
  • Myelooman hoidon tavoitteena on mahdollisimman pitkä ja oireeton elinaika sekä hyvä elämänlaatu mahdollisimman vähin haitoin. Tämän hetken tiedon perusteella myeloomaan ei ole parantavaa hoitoa, mutta solunsalpaajahoidoilla ja uusilla lääkkeillä myelooma saadaan yleensä hallintaan. Hoidoilla pyritään palauttamaan luuytimen normaali toiminta, vähentämään tulehdusalttiutta ja korjaamaan mahdollinen munuaisten vajaatoiminta. Elämänlaadun kannalta kipujen tehokas poistaminen on tärkeää. Suurin ja merkittävin tavoite hoidoilla on saada mahdollisimman pitkä oireeton vaihe. Oireettomassa vaihessa aloitettu hoito voi aiheuttaa ennenaikaisia haittavaikutuksia.
  • Hoito aloitetaan yleensä sairaalan osastolla, mutta jatkossa hoidot ja kontrollit pyritään järjestämään poliklinikalla vastaanottokäynteinä tai kotona.

Suurin ja merkittävin tavoite hoidoilla on saada mahdollisimman pitkä oireeton vaihe.

Oireettomassa vaiheessa aloitettu hoito voi aiheuttaa tarpeettomia haittavaikutuksia.

Seuranta

  • Myeloomaa sairastavan potilaan vointia seurataan säännöllisillä poliklinikkakäynneillä.
  • Hoidon tehoa seurataan verestä tai virtsasta mitattavalla paraproteiinin (M-komponentin) määrällä. Veressä tai virtsassa on runsaasti paraproteiinia, kun myeloomasoluja on paljon. Kun hoito tehoaa, plasmasolujen ja paraproteiinin määrä vastaavasti vähenee. Hoidon aloittamisen jälkeen paraproteiinin määrä mitataan yleensä kerran kuukaudessa. Jos lääkitys on lopetettu ja tautia ainoastaan seurataan, paraproteiinin määrää mitataan harvemmin, yleensä 3–6 kuukauden välein.
  • Hoidot saatetaan myös lopettaa kun tauti on hyvässä vaiheessa. On hyvä huomioida, että myelooman oireeton aika saattaa kestää useita vuosia.

Myelooman uusiutuminen (relapsi)

  • Myelooma voi edetä tai uusiutua luustossa, vaikka tauti olisi muuten vakaa. Luustoa kuvataan, jos potilaalla on uusia luustokipuja.
  • Jos myelooma uusiutuu, voidaan käyttää samaa hoitoa kuin aikaisemmin, mikäli tämä hoito on toiminut hyvin. Jokaisen hoitokerran jälkeen hoidon vaikutus jää kuitenkin lyhyemmäksi, ja lopulta hoito menettää tehonsa. Uusiutuneen myelooman hoitoon on olemassa monia eri hoitovaihtoehtoja joista lääkäri valitsee juuri potilaalle sopivan.

Palliatiivinen hoito

  • Palliatiivinen hoito on henkeä uhkaavaa tai parantumatonta tautia sairastavien potilaiden ja heidän perheiden auttamiseen ja tukemiseen keskittyvää hoitoa.
  • Hoidon tavoitteena on ihmisen kokeman kärsimyksen ehkäisy ja lievittäminen sekä elämänlaadun parantaminen.
  • Elämänlaatua pyritään parantamaan muun muassa toimintakyvyn ja sopeutumisen tukemisella, toiveiden kuulemisella ja ihmiselle tärkeiden asioiden mahdollistamisella.
  • Palliatiivinen hoito voi kestää vuosiakin eikä se ole ajallisesti sidottu kuolemaan.

Ennuste

Multippelin myelooman ennusteeseen vaikuttavat

  • syövän ominaispiirteet ja potilaan oireet
  • taudin luokitus, joka määritellään diagnoosin yhteydessä
  • potilaan aiempi terveys ja muut samanaikaiset sairaudet.

Näiden pohjalta lääkäri päättää myös siitä, milloin myelooman hoito alkaa ja mitkä ovat parhaat mahdolliset hoitomuodot. Nykytiedon pohjalta multippeli myelooma on parantumaton, mutta kehittyneiden hoitojen ansiosta sairastuneiden elinaika on pidentynyt. Nykyhoito vähentää myös entistä paremmin myelooman oireita ja parantaa elämänlaatua.

C-ANPROM/FI/NINL/0002/12/2020