Oma jaksaminen

Läheisenä olet tärkeä tuki sairastuneelle ja saatat helposti tuntea velvollisuudeksesi jaksaa tukea ja hoitaa läheisen arjen asioita oman terveytesi kustannuksella. Saatat myös kokea omasta uupumisesta syyllisyyden tunteita ja yrittää jaksaa tukea läheistä oman jaksamisesi äärirajoilla: enhän minä voi olla väsynyt tai uupunut, koska en ole se, joka sairastui.

Itsensä unohtaminen ja huomiotta jättäminen voi kuitenkin johtaa omaan sairastumiseen, esimerkiksi masennukseen ja uupumukseen. Siksi on hyvä oppia tunnistamaan oman jaksamisen rajat ja seurata omaa hyvinvointia. On myös hyvä tiedostaa, että jokainen ihminen kokee jaksamisen ja uupumisen yksilöllisesti. Älä siis turhaan vertaile omaa jaksamista tai pystymistä toisiin. Jotta jaksat tukea läheistä, on tärkeää, että huolehdit myös itsestäsi. Opettele sanomaan ei, olemaan tarvittaessa itsekäs ja ottamaan itse vastaan tukea toisilta.

Mielekäs tekeminen, ystävät, rentoutuminen, liikunta ja harrastukset auttavat ylläpitämään jaksamista. Etsi itsellesi sopivia tapoja ylläpitää omaa hyvinvointiasi. Esimerkiksi kirjan lukeminen voi rentouttaa mielen, kun taas rentoutus- ja hengitysharjoitukset auttavat kokonaisvaltaisen rentoutumisreaktion saavuttamisessa. Omaa mielialaa seuraamalla huomaat, mitkä teot, asiat sekä tapahtumat nostavat tai laskevat mielialaasi. Kuormittavassa tilanteessa omia havaintoja kannattaa kirjata esimerkiksi päiväkirjamaisesti ylös. Näin voit tunnistaa ja tarkastella paremmin päiväkohtaisia vaihteluja sekä löytää itselle mielekkäitä hetkiä, tilanteita ja tekoja, jotka kohentavat mielialaasi.

Muistilista omaisen hyvinvointiin

  • Toisen sairaus ei ole sinun syysi.
  • Myös sinulla on oikeus pyytää ja saada apua.
  • Sinulla on oikeus näyttää tunteesi: on normaalia kokea vihaa, epätoivoa ja masennusta sekä olla väsynyt ja turhautunut tilanteeseen.
  • Sinulla on vastuu omasta hyvinvoinnista: tunnista omat rajasi ja opi sanomaan myös ei.
  • Sinulla on täysi oikeus omaan elämään, ajatuksiin ja mielipiteisiin.
  • Sinulla on oikeus nauttia arjen pienistä asioista ja itselle mielekkäästä tekemisestä. Tunnista ja listaa ylös ne asiat, jotka kohentavat mielialaasi ja mistä voit ladata voimavaroja itsellesi.

Koko perheen tukeminen

Kun joku perheestä sairastuu, se vaikuttaa koko perheen elämään. Sairastuminen on kriisi, jonka jokainen perheenjäsen kokee ja kohtaa omalla tavallaan. Tunneside sairastuneeseen läheiseen on myös jokaisella erilainen. Monet vaikeat asiat ehkä pelottavat ja niistä ei välttämättä halua puhua muille. Perheenjäsenet saattavat syyllistää itseään omista tunteistaan ja kokea, että omien tunteiden näyttäminen aiheuttaa lisää tuskaa muille. Sairastunut itse taas voi olla huolissaan siitä, mitä sairaus aiheuttaa hänen läheisilleen ja miten koko perhe selviytyy tilanteesta. Asiallinen tieto sairaudesta ja sen oireista sekä myös aroista ja vaikeista asioista yhdessä keskusteleminen voivat auttaa perhettä kohtaamaan tilanteen, välttymään turhilta peloilta sekä väärien luulojen aiheuttamilta sekaannuksilta. Henkinen toipuminen ei ala, ellei asioita ja tunteita ole rohjettu ensin kohdata ja käydä läpi.

Asioiden käsitteleminen rehellisesti vaatii kaikilta osapuolilta rohkeata omien tunteittensa kohtaamista. Jos jotkut asiat tuntuvat liian vaikeilta, on sekin hyvä myöntää avoimesti. Joskus petytään, kun sairastunut ei suhtaudukaan toivotulla tavalla, vaan torjuu tuen tai eristäytyy, vaikka läheiset yrittäisivät parhaansa mukaan tukea, kuunnella ja auttaa. Välittäminen ja huolenpito ei ole kuitenkaan mennyt hukkaan. Monet kertovat muistavansa kiitollisina niitä, jotka rakastivat silloin, kun itse jaksoi antaa siihen vähiten aihetta.

Kriisitilanteessa auttaa mahdollisuus keskustella turvallisten ja tukea antavien omaisten ja ystävien kanssa. Aina ei tällaisia kuitenkaan ole lähistöllä silloin, kun heitä tarvittaisiin. Silloin on hyvä kääntyä joko vapaaehtoisen auttajan tai ammattiauttajan puoleen, tai hakeutua ryhmään, jossa tapaa samankaltaisessa tilanteessa olevia ihmisiä. Kun perheessä on lapsia, kannattaa olla yhteydessä myös kouluun tai päiväkotiin. Lapsen ahdistuneisuus saattaa näkyä poikkeavana käytöksenä tai toimintana. Apua ja neuvoja voi myös hakea oman paikkakunnan perheneuvolasta tai mielenterveystoimistosta.

Pitkittynyt sairaus vaatii kaikilta perheenjäseniltä runsaasti voimavaroja. Perheenjäsenten jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää myös jatkaa mahdollisuuksien mukaan niitä asioita ja harrastuksia, joista on aikaisemminkin saanut voimavaroja arkipäivän jaksamiseen. Erityisen tärkeää tämä on perheen lasten ja nuorten osalta.

Miten kertoa sairastumisesta lapsille?

Kun läheinen sairastuu, mietitään mitä lapsille pitäisi kertoa ja mitä ei – varsinkin jos on kyse pienistä lapsista.
Lapsia halutaan suojella vaikeilta asioilta. Helposti ajatellaan, että paras tapa tehdä se on puhua asiasta mahdollisimman vähän. Lapset aistivat kuitenkin herkästi muuttuneen tilanteen ja siihen liittyvän tunneilmaston ja luovat helposti oman mielikuvansa siitä, mistä on kyse ellei heille kerrota. Usein pienet lapset käyvät asiaa läpi leikeissään, jolloin nuket ja nallet saattavat sairastaa ja piirustuksiin voi ilmaantua sairautta käsitteleviä kohtia. Isommat lapset saattavat taas ottaa roolia kodin asioiden hoitamisessa ja vastuunkantamisessa.

  1. Keskustele ja kerro sairaudesta lapsille suoraan (lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen).
  2. Kuuntele ja vastaa lapsen kysymyksiin mahdollisimman totuudenmukaisesti.
  3. Anna lapselle aikaa sopeutua tilanteeseen – näytä, että olet läsnä ja tukena myös vaikeiden tunteiden käsittelyssä.
  4. Lapsella on oikeus tietää jo varhaisessa vaiheessa, mikäli läheisen tila on parantumaton.
  5. Vaikeiden asioiden käsittelyssä lapsi tarvitsee aikuisen turvallista läheisyyttä.

C-ANPROM/FI/NINL/0002/12/2020