Myelooma ja mieli

Syöpään sairastuminen järkyttää mieltä, muuttaa arjen, vie elämänhallinnan tunteen ja käynnistää aina jonkin asteisen psyykkisen kriisin sekä sairastuneessa että tämän läheisissä. Syöpä herättää pelkoa ja epävarmuutta, potilas sekä omaiset joutuvat kohtaamaan elämän rajallisuuteen ja kuolevaisuuteen liittyviä ajatuksia ja kysymyksiä.

Kriisin eri vaiheet

Syöpään sairastumisen aiheuttamien psyykkisten reaktioiden kulku voidaan ymmärtää vaiheittain etenevänä psykologisena prosessina. Jokainen toki reagoi omalla yksilöllisellä tavallaan, mutta ihmisten yksilöllisyydestä huolimatta monien sairastuneiden sekä omaisten reaktiot noudattelevat tyypillisiä sopeutumiseen ja mielen tasapainoon tähtääviä vaiheita.

Kriisivaiheiden kulkua on mahdotonta ennustaa, eri vaiheiden kesto ja seuraukset riippuvat paitsi sairauteen liittyvistä tekijöistä myös yksilön persoonasta, aiemmista kokemuksista, voimavaroista sekä siitä, minkälainen hänen sairastumisen hetkellä oleva elämäntilanteensa on kokonaisuudessaan. Vaiheiden välillä ei myöskään ole selkeää rajaa, usein edetään askel eteenpäin ja kaksi taaksepäin, kuitenkin pikku hiljaa kohti uutta mielen tasapainoa. Jos tilanteessa tapahtuu muutosta huonompaan, tauti aktivoituu remission jälkeen tms. palataan usein aiempiin vaiheisiin.

Psyykkisen kriisin vaiheet

  1. Shokkivaihe
    Tyypillisin ensireaktio syöpädiagnoosiin on shokki. Shokki tuntuu kehossa, jolloin fyysiset oireet ovat hyvin tavallisia.
    Juuri saatu tieto vakavasta sairaudesta herättää usein kuolemanpelkoa, aika pysähtyy. Alkuun jäsentymättömänä asiana kuoleman uhka tuntuu hyvin akuutilta. Tyypillistä on myös epäusko, epätodellisuuden tunne, tämä ei voi olla totta, olo voi olla kaoottinen. Shokissa mieli ottaa ikään kuin aikalisän, pyrkii suojautumaan tiedolta, jonka kokee vaarantavan toimintakykyä.
  2. Reaktiovaihe
    Shokin jälkeen ihminen alkaa vähitellen tulla tietoiseksi sairastumisen merkityksestä, ”tämä on tapahtunut minulle / meidän perheelle”. Tämän myötä siirrytään ns. reaktiovaiheeseen, johon voi liittyä voimakaskin tunnevyöry.
    Reaktiovaihe muodostaa shokin kanssa kriisin akuutin vaiheen. Tähän liittyy tunteiden vuoristorataa, usein hyvin voimakkaitakin tunne-aaltoja. Tunteita voi olla laidasta laitaan, epätoivoa, ahdistuneisuutta, pelkoa, surua, kiukkua , syyllisyyttä, katkeruutta. Ihminen kyselee usein, miksi minulle, mistä tämä tuli, epäoikeudenmukaisuuden tunteet voivat olla voimakkaita. Sairastumiseen liittyvät ajatukset ovat usein tässä vaiheessa jatkuvasti mielessä. Nukkuminen voi olla vaikeutunutta, ruokahalu kadoksissa. Tässä vaiheessa myös keskittyminen, asioiden muistaminen, voi olla haastavaa, mielenkiinto itselle tärkeisiin asioihin kadonnut. Ihmiselle tulee ikään kuin väliaikaiset psyykkiset silmälaput, ainoa mieleen mahtuva asia on sairastuminen ja siihen liittyvät ajatukset, tunteet ja kokemukset. Usein kuvataan myös erilaisia kehon tuntemuksia; vapinaa, päänsärkyä, vatsakipuilua, pahoinvointia.
    Alun tunnekuohun vallassa ihminen ei yleensä pysty ajattelemaan selkeästi, vaan useimmat kertovat olevan kuin sumussa. Tiedon vastaanottaminen on usein vaikeaa ja toivon tunne kadoksissa. Vähitellen, kun kokonaistilanne alkaa selkiytymään ja hoitosuunnitelma tehdään, tilanteeseen tulee struktuuria, jonka turvassa ihminen pystyy pikkuhiljaa vastaanottamaan tietoa ja mieli yleensä hiukan rauhoittuu.
  3. Läpityöskentelyvaihe
    Vähitellen ihminen siirtyy ns. läpityöskentelyvaiheeseen, jossa pikkuhiljaa varsinainen sopeutuminen tilanteeseen alkaa.
    Edellisen vaiheen voimakkaat ja nopeasti vaihtelevat tunteet usein hiukan loivenevat, voimakkaita tunteita edelleen usein kuitenkin on, mutta ne ikään kuin ohittuvat nopeammin tai eivät ole niin intensiivisiä. Joku on sanonut, että tässä vaiheessa ihminen alkaa rakentamaan itseensä uutta menetetyn tilalle ja yrittää samalla käsitellä usein ilmeneviä vihan, surun ja yleisen katkeruuden tunteita. Tässä vaiheessa on tavallista surra menetettyä terveyttä ja niitä asioita, joista on joutunut sairastumisen myötä luopumaan. Toiset kokevat tässä vaiheessa lisääntynyttä ärtyneisyyttä, halua eristäytyä sekä edelleen muisti- ja keskittymisenvaikeuksia. Joka tapauksessa, tässä vaiheessa, otetaan askelia kohti tilanteen hyväksymistä, nähdään ehkä kokonaisuus laajemmin ja realistisemmin, myös omien mahdollisuuksien näkökulmasta.
  4. Uudelleen suuntautumisen vaihe
    Ajan saatossa tulee eteen ns. uudelleen suuntautumisen vaihe, joka kestää koko loppuelämän.
    Opitaan elämään sairastumiseen/hoitoihin liittyvien muistojen kanssa, sopeudutaan sairauden/hoidon tuomiin haasteisiin elämässä, opitaan / totutaan elämään sairauden aiheuttamassa epävarmuudessa, löydetään uutta menetetyn tilalle. Mikäli tauti saadaan tasapainoon, syöpä jää parhaimmillaan taka-alalle muiden asioiden saadessa taas enemmän tilaa.

C-APROM/FI/NINL/0016/5/2021