Oireet ja taudin toteaminen

Myelooman oireet vaihtelevat yksilöllisesti eri potilailla. Varhaisessa vaiheessa myelooma voi olla oireeton. Joskus myelooma voi löytyä aivan sattumalta, kun henkilöltä otetaan verikokeita muusta syystä.

Myelooman oireita elimistössä

Multippeli myelooma saattaa edetä pitkään ja rauhallisesti ilman oireita. Kun oireita ilmaantuu, ne voivat olla hyvin epämääräisiä tai muistuttaa muiden sairauksien oireita, joten multippelia myeloomaa ei ehkä heti tulla ajatelleeksi. Joskus myelooman luustomuutokset voivat ilmaantua hyvin nopeasti, ja niistä voi aiheutua kipua ja jopa liikuntavaikeuksia. Jotkut oireet taas voivat liittyä myelooman lisätauteihin (komplikaatioihin).

Multippelissa myeloomassa on vaihtelevia oireita.

Yleisimpiä multippelin myelooman oireita

Kuvaa lääkärille oireesi mahdollisimman tarkasti. Älä vähättele oireitasi tai oleta niiden olevan merkityksettömiä.

Infektioherkkyys

Koska myelooma heikentää normaalia vastustuskykyä, se altistaa tulehduksille. Myeloomaan liittyy usein erityisesti hengitystietulehduksia.

Munuaisten toimintahäiriöt

Myelooma voi vaurioittaa munuaisia ja aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa. Siihen voi puolestaan liittyä turvotusta, väsymystä ja pahoinvointia. Munuaisongelmat voivat johtua muun muassa veren liiallisesta kalsiumpitoisuudesta tai myeloomasolujen tuottamasta epänormaalista paraproteiinista, joka vahingoittaa munuaisia. Yli puolella myeloomapotilaista on munuaistoiminnan heikkenemistä jossain vaiheessa sairautta.

Kivut ja ongelmat luustossa

Myelooman yleisiä oireita ovat selkäkipu ja luustokipu jossain kehon alueella. Myelooma aiheuttaa tyypillisesti luustomuutoksia: luukatoa eli osteoporoosia ja muodostaa pesäkkeitä eri puolille luustoa esimerkiksi selkänikamiin, kylkiluihin, kalloon, lantioon ja raajojen luihin. Tämän takia myelooma voi altistaa luunmurtumille pienenkin vamman seurauksena. Jonkinasteista myelooman aiheuttamaa luukatoa todetaan 85 prosentilla potilaista siinä vaiheessa, kun tauti todetaan. Luustomuutoksia ehkäistään ja hoidetaan bisfosfonaattihoidolla, myelooman spesifisillä hoidoilla ja joskus paikallisella sädehoidolla.

Lue lisää myelooman tukihoidoista.

Luustomuutokset ja murtumat aiheuttavat usein kipuja. Kipua voidaan hoitaa särkylääkkeillä (yleensä parasetamoli), mutta usein tarvitaan voimakkaampia keskushermoston kautta vaikuttavia kipulääkkeitä (opiaatit). Usein käytetään myös näiden yhdistelmää. Myelooman hoito sinänsä voi helpottaa luustopesäkkeiden aiheuttamaa kipua. Myeloomapesäkkeen aiheuttamaa kipua voidaan tarvittaessa lievittää myös paikallisella sädehoidolla. Sopiva liikunta ja yleiskunnon ylläpito kivun sallimissa rajoissa edesauttaa kivun hoitoa.

Anemia ja uupumus

Myelooman yleisoire ja yleinen toteamisvaiheen oire on anemia ja sen aiheuttama uupumus. Anemia voi aiheuttaa myös sydämentykytystä, suorituskyvyn heikkenemistä ja hengenahdistusta. Anemia johtuu elimistön hapenkuljetukseen tarvittavien punasolujen vähyydestä veressä. Myeloomassa pahanlaatuiset plasmasolut häiritsevä luuytimessä normaalien punasolujen kehitystä, mikä johtaa usein anemiaan. Vähentynyt punasolujen määrä todetaan noin 60 prosentilla potilaista siinä vaiheessa, kun tauti todetaan. Useimmat myeloomapotilaat kokevat jossain vaiheessa uupumusta. Se johtuu usein juuri anemiasta, mutta syynä voivat olla myös munuaisten vajaatoiminta tai veren suurentunut kalsiumpitoisuus. Tällöin potilas voi kokea äärimmäistä väsymystä ja uupumusta, joka jatkuu pitkään ja johon uni tai lepo ei auta. Myelooman hoidoilla saadaan oireet usein paranemaan. Anemiaa ja siitä johtuvaa uupumusta voidaan hoitaa lääkkeillä ja verensiirroilla. Uupumusta voivat helpottaa myös terveellinen ruokavalio, säännöllinen kevyt liikunta ja riittävän unen varmistaminen.

Suurentuneen kalsiumpitoisuuden aiheuttamat oireet

Myelooman synnyttämät luustovauriot voivat suurentaa veren kalsiumpitoisuuksia (hyperkalsemia). Sen oireita ovat muun muassa

  • muutokset virtsaamisessa
  • levottomuus ja sekavuus
  • lisääntynyt jano
  • pahoinvointi ja ruokahaluttomuus.

Yleisoireita

Myelooman edetessä anemia, munuaisten toimintahäiriö ja kivut voivat aiheuttaa uupumusta ja myös sekavuutta. Tämä ei ole kuitenkaan diagnoosivaiheessa mitenkään tavallista, vaan viittaa pitkälle edenneeseen tautiin.

Myeloomasolut voivat joskus täyttää luuytimen niin, että normaalia verta muodostavaa solukkoa on vähän ja tällöin esimerkiksi veren hyytymiseen osallistuvien verihiutaleiden määrä veressä on vähäinen. Toisaalta myeloomasolujen muodostama poikkeava proteiini (paraproteiini eli M-komponentti) voi häiritä veren hyytymisjärjestelmän toimintaa. Seurauksena voi olla lisääntynyt mustelma- ja vuototaipumus.

C-ANPROM/FI/NINL/0002/12/2020